Ensimmäinen.

Ensimmäinen synnytys on perin juurin samanlainen kokemus, kuin ensimmäinen kerta huvipuiston hurjimmassa kieputtimessa. Siihen pääsyä odottaa ja odottaa, ja sitten kun vihdoin on riittävän pitkä pääsemään kieputtimeen, alkaa jännittämään. Uskaltaako, pystyykö, onko se turvallista. Sydän pamppaillen sitä kuitenkin menee, näyttää rannekkeen ja istuu kyytiin. Ylösalaisin, takaperin, kovaa, ympäriämpäri. Vähän koskee, kun turvapuomit puristaa ja pää heiluu miten sattuu. Mihinkään ei ehdi keskittymään, on paha olo, vauhti huimaa päätä ja ajantaju katoaa. Kun kyydistä vihdoin pääsee pois ja kävelee jalat täristen lepäämään, ajattelee vain, ettei koskaan enää ikinä tuohon. 

Muutaman hetken rauhoituttuaan, sitä on valmis juoksemaan suuna päänä uudestaan samaan pyöritykseen.

Ja minä haluan toisen lapsen.

Joskus on vaikea tietää, mistä aloittaa...