39+0

Huh, miten voi tavallinen talviflunssa viedä ihmisestä mehut... Olen viimeiset pari päivää viettänyt jossain hämärän rajamailla, ainoana selkeänä ajatuksena se, ettei vauva nyt vaan rupeaisi syntymään. Nyt, kun alkaa taas tuntua siltä että saatan jäädä henkiin, alkaa myös toiveet käynnistymisestä olla pinnalla :) Sain myös vihdoin otettua taas masukuvaa, mutta tuntuu että aina on vähän eri kuvakulma, asento tai valaistus, jolloin kuvia on vaikea verrata keskenään. Ainakin tuota mahan laskeutumista on mielestäni ollut vaikea itse kuvata, kun herkästi tulee otettua kuvaa yläviistosta, jolloin se näyttää ihan erilaiselta kuin suoraan tai alaviistosta otettuna. No, joka tapauksessa, tässä tuorein otos liitettynä aiempien sivuprofiilikuvien rimpsuun. Kuvat siis 36+, 37+ ja 39+

No tässä viimeisimmässä kuvassa nyt ainakin nojaan jotenkin oudosti taaksepäin : D Hurjaa, miten masu kuitenkin näyttää jatkuvasti kasvavan, vaikka omasta mielestäni se on ollut tämän kokoinen jo monta viikkoa. Kovin suuuuuurensuuri se ei ole, sf-mitta on nyt n. 32 cm. Alle keskikäyrän hiukan, ja neuvolakortissa selvästi näkyy oman käyrän taittuminen alaspäin. Laskeutumista siis on mittanauhankin perusteella tapahtunut :)  Mahan ympärysmitta oli n. 73 cm ennen raskautta, nyt se on 105 cm. Yhtään selkeää raskausarpea ei ole vielä näkyvissä, mutta kyllähän tuo vatsanahka aika kovilla on. Rasvailen masua Bodyshopin vadelmavartalovoilla. Ja mustikka- ja mansikkasellaisilla myös. (Nimimerkillä tykkään tuoksua marjakiisseliltä :))

Oireita, joiden perusteella elättelen toiveita synnytyksen olevan ihan nurkan takana:

- säännölliset harjoitussupistukset, pari tuntia aina kerrallaan (joskus pidempiä jaksoja)

- lisääntyneet "kivuliaat" supistukset. Lainausmerkeissä, koska kipu vastaa mielestäni tavallisia kuukautiskipuja joihin olen tottunut. Jos kipu olisi jatkuvaa, niin ottaisin lääkettä, mutta kun se kestää 20-40 sekuntia kerrallaan ja näitä tulee harvakseltaan, niin en viitsi vaivautua... On se siis kipua, mutta niin lievää että hävettäisi sanoa sitä ihan tosissaan kivuksi :)

- vatsa tuntuu olevan menossa sekaisin. Outoa kurahtelua ja epämiellyttäviä "vatsassa kiertää" -tuntemuksia. Toistaiseksi vatsa on kuitenkin toiminut normaalisti, mutta nämä alkoikin vasta eilen illalla.

- silloin aiemmin bongaamani limatulppan osa (?), samankaltaista paksumpaa limaa on aina silloin tällöin tullut isompina satseina. Verta ei seassa ole, mutta olen käsittänyt ettei se ihan välttämättömyys olekaan. 

- tissejä on ruvennut aristamaan samankaltaisesti kuin alkuraskaudessa (ja PMS-oireena), maidoneritys on lisääntynyt (yöllä heräsin paita märkänä, ja ihmettelin hetken, miten voi hikoilla vain tissien kohdalta...)

Ja vaikka synnytys nyt ei omin avuin käynnistyisikään, niin joka tapauksessa vauva on n. kolmen viikon päästä jo sylissä (olettaen että kaikki menee hyvin). Siis ihan oikeasti, vauva voi tulla ihan milloin tahansa seuraavan kolmen viikon aikana :) Ihanaa! Suhtautumiseni synnytykseenkin on seestynyt, voisikohan tämäkin olla hormonien aiheuttamaa ja näinollen ennakoida synnytystä? Miksei :) 

Sairaalakassi on pakkaamatta, mutta tiedän suunnilleen mitä sinne sitten lähdön hetkellä laitetaan. Suurin osa tarvikkeista onkin sellaisia, joita vielä päivittäin käytän, kuten hygieniatuotteet ja kaunistautumisvälineet. Vauvan kaukalo, lämpöpussi ja kotiintulovaatteet on työhuoneen nurkassa odottamassa. Mies saa nämä hakea sitten kun kotiinpääsy on ajankohtaista, ei sinne synnytyssaliin niitä vielä tarvita :) Kantoliina, ruskovillan silkkimyssy ja ensivillasukat on otettu esille odottamaan lähtöä. Kestovaipoissa päädyttiin aloittamaan vasta kotona, vaikka vähän kyllä karvastelee... Pesumahdollisuudet on kuitenkin aika vähäiset sairaalassa, enkä tiedä haluanko laittaa miehen juoksemaan kotona pyykillä, jos satumme perhehuoneen saamaan. Siispä päätimme aloittaa kestoilun vasta kotona. Että eiköhän näillä suunnitelmilla pärjäile :) Ja anopilta sain lainaan muutaman kaurapussin, sairaalassa ei kuulemma välttämättä ole niitä riittävästi kaikille, joten suosittelivat ottamaan mahdollisuuksien mukaan omat. Ja kyllähän ne ihan käteviä on jo kotona (jos vain ne kivuliaat supistukset jossain vaiheessa säännöllistyisivät!)

Tule jo vauva, me ollaan ihan valmiita! :)