Ekakertalaisen hämmästelyitä

Asioita, jotka yllättivät minut (viittä vaille valmiin kätilön, hyvää päivää sentään :D Enpä tosiaan tiennytkään kaikkea!)

- on mahdollista olla kiinnostunut omasta ulkonäöstään myös synnytyksen aikana (ohje, jossa neuvotaan lähtemään sairaalaan kun ripsivärin laittaminen ei enää kiinnosta, olisi meillä johtanut kotisynnytykseen)

- on mahdollista ajatella ihan typeriä asioita synnytyksen ja jopa ponnistusvaiheen aikana ("tekeepä mun mieli ananasmehua. Ananakset on kyllä kivan näköisiä, voikohan niitä kasvattaa kotona viherkasveina. MIKSI MÄ AJATTELEN ANANAKSIA, munhan pitäis synnyttää?!")

- ponnistusvaihe ei ollutkaan yhtä tuskaa, vaikka supistusten välit ovatkin lyhyemmät. Kerkesi siinä kuitenkin aina hengähtää.

- jälkeläisen syntymän myötä ei mystisesti kasva aikuiseksi ja eri ihmiseksi kuin aiemmin. (Sitä ei tapahtunut 18-vuotispäivänä, kotoa pois muuton päivänä, kihlajaispäivänä, hääpäivänä eikä minään muunakaan päivänä. Jatkan odottelua).

- synnytyksen jälkeen ei tullut suurta rakkauden tulvaa pientä ihmistä kohtaan. Pääasiassa tunsin helpotusta siitä, että raskaus ja synnytys on onnellisesti takanapäin. 

- hormonit todella auttavat yli-inhimillisiin valvomissuorituksiin!

- seksi voi kiinnostaa yllättävän pian. 

- pimppi ei näytä mitenkään erityisen erilaiselta, vain vähän avoimemmalta.

- vauvan jälkeinen tyhjyys mahassa tuntuu oudolta, ja kesti pari päivää. Pelkäsin, että olotila on pysyvä.

- maidonnousu sattui ihan kamalasti! 

- palautuminen tapahtui yllättävän nopeasti ja huomaamatta, eräänä päivänä sitä vain tuntuikin omalta itseltä.

- kaikista hormoneista huolimatta en ole nyyhkivä hermokimppu, en kokenut baby-bluesia enkä ainakaan toistaiseksi ole masentunutkaan. Olo tuntuu hämmentävän tavalliselta.

- imetys vie aikaa ja on tylsää. Ei sitä imevää vauvaa jaksa loputtomiin katsella (mutta aika kauan kuitenkin <3). Digiboksille tallennetut leffat ja hömppäsarjat onneksi pelastavat paljon.

- sitten kun vauvaan rakastuu, niin se on menoa. Sitä olisi oikeasti valmis antamaan vaikka oikean kätensä pienen puolesta. Rakkaus on myös ehdotonta, ja tuntui erilaiselta kuin mikään muu rakkaus aiemmin.

- ensimmäisten viikkojen aikana pelkäsin, että selkä- ja vatsalihakseni ovat surkastuneet lopullisesti pois. Vieläkin pitää muistaa erikseen pitää ryhtiä yllä, ettei lysähdä ihan kasaan. Etenkin vauvaa kantaessa sitä herkästi menee sellaiseen mammaryhtiin.

- omat tarpeet unohtuvat herkästi. Siis ihan ne perusjututkin, kuten vessassa käynti ja syöminen.

- sitä voi olla helvetin ylpeä jostain, johon on kuitenkin itse voinut aika vähän vaikuttaa. 

Ja myös moni, moni muu asia on hämmästyttänyt ja kummastuttanut tuoretta äitiä kuluneen kolmen viikon ja kuuden päivän aikana :)